Pyrvin on suun kautta otettava kihomatolääke, jonka vaikuttavana aineena toimii pyrviini. Pyrvin tuhoaa kihomadot jo ensimmäisellä annoksella ja otetaan kahden viikon hoitojakson aikana kahdesti, jotta myös munista kuoriutuneet madot saadaan pois elimistöstä. Kihomatolääkekuuri tulisi ottaa niin, että kaikki perheenjäsenet ottavat sen samanaikaisesti. Pyrvin toimii heikosti muihin loismatoihin. Lue alhaalta lisää Pyrvin-tuotteista.

Pyrvinin annostelu

Pyrviniä on 6 tabletin, 20 tabletin ja 40 tabletin pakkauksissa. Pyrvin-tabletit otetaan kerta-annoksena ja hoito toistetaan kahden viikon kuluttua ensimmäisestä hoitokerrasta. Kihomatolääke annostellaan painon mukaan ja tabletit suositellaan nielemään kokonaisena riittävän nesteen kera. Annostelu toteutetaan lääkärin ohjeen tai seuraavan taulukon mukaan:

Jotta uudelta tartunnalta vältyttäisiin, on tärkeää peseytyä huolellisesti (etenkin alapesu ja käsienpesu). Myös kynnet täytyy pitää puhtaina ja lyhyinä. Hoidon yhteydessä alusvaatteiden, yöpuvun, pyyheliinojen sekä petivaatteiden vaihto on tärkeää ja ne tulee pestä heti. Koska madon munat saattavat olla elinkykyisiä jopa viikon hoidon jälkeen, kannattaa alusvaatteet vaihtaa ainakin viikon ajan kahdesti päivässä. Myös etenkin makuuhuoneen sekä WC-tilojen pinnat tulee siistiä huolellisesti, kahvoja ja valonkatkaisijoita myöten. Jos sinulla on lapsia, tulee vauvan hoitopöytä puhdistaa huolellisesti ja likaiset vaipat heittää suoraan roskiin. Lasten lelut tulee puhdistaa myös tarkasti sekä pehmolelut poistaa käytöstä kuukauden ajaksi.

Vaikuttava aine on pyrviini on myös voimakkaasti värjäävä aine, joka värjää ulosteen punaiseksi. Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Yleisimpiä Pyrvin-valmisteen haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu ja suoliston kouristelu. 

Kihomadot ovat kiusallinen, mutta yleinen vaiva

Kihomato on sukkulamatoihin kuuluva noin sentin pituinen mato, jota esiintyy ympäri maailman. Kihomato ei leviä lemmikkien kautta, vaan se on täysin ihmisten välillä leviävä loinen. Yleisimmin kihomadot leviävät 3-10 vuotiaiden lasten välillä, mutta se tarttuu myös vanhempiin lapsiin ja aikuisiin. Alle 2-vuotiailla lapsilla kihomato on harvinainen. Yleisimmin pienet kihomatoepidemiat leviävät perheissä, päiväkodeissa, ala-asteilla sekä hoivakodeissa. Kihomatotartunnoilla ei ole todettu yhteyttä huonoon hoivaan tai siivoukseen.

Kihomadon munat ovat niin pieniä ettei niitä erota paljaalla silmällä. Kihomato infektio leviää, kun madon munia niellään. Munat leviävät ihmisestä toiseen useimmiten käsikosketuksen, vaatteiden tai lelujen kautta. Oireet alkavat munan nielemisestä noin kuuden viikon kuluessa, jolloin ohutsuoleen kuoriutunut toukka pesiytyy paksusuoleen ja lisääntyy siellä.

Kihomadon kantajista suurin osa on oireettomia. Jos kihomato oireilee, niin sen tunnistaa peräaukon ja välilihan kutinasta sekä joskus tytöillä myös ulkosynnyttimien kutinasta. Oireet ovat samankaltaiset kuin peräpukamien sekä peräaukon seudun sieni- ja bakteeri-infektioiden oireet. Kihomato ei kuitenkaan ole vaarallinen, eikä se aiheuta muita sairauksia. Kihomato-infektiota sairastava tartuttaa itsensä helposti yhä uudelleen, sillä mikäli hän raapii peräaukon seutua, munat joutuvat helposti käsien kautta takaisin suuhun ja sieltä suolistoon.

Kihomadot todetaan yleensä silloin kun aletaan tutkia sairastuneen oireita eli peräaukon alueen kutinaa ja huomataan kihomatojen liikkuvan oireilevan iholla niille tyypillisellä tavalla. Epäselvässä tapauksessa kihomadot voidaan todeta myös peräaukon ympäriltä otetusta tikkunäytteestä.

Kihomadot hoidetaan niiden hoitamiseen tarkoitetulla kihomatolääkkeellä kuten Pyrvinillä lääkärin ohjeiden mukaisesti. Raskauden ja imetyksen aikana suositellaan myös käytettäväksi ensisijaisesti Pyrviniä.